Kuulumisia

Boris-poikanen ei ole enää niin pieni. Ronttikin kasvaa koko ajan enemmän miehen mittoihin ja Dharma on muistoissa joka päivä. Siinäpä ne tärkeimmät.
No tosin, muutimme joulukuun alusta Pöljälle, Siilinjärven kupeeseen. Boris jatkaa pödeläisenä oloaan ja pitää kiitettävästi yhteyttä naapureihin. Eli siis tilaisuuden tullen käy tervehtimässä kaikki lähipiirin ihmiset....
Joulukuussa oli kävimme Rontin kanssa Messukeskuksen näyttelyissä, joista ei sen suurempaa tulosta tullut. Milloinkahan sen uskoisi, että näiden koipeliinien kanssa ei tartte mennä all round-tuomareille.
Keväälle onkin suunnitteilla sekä Wusb:n matkaa, että mahdollisesti Forum ja Golden St. Bernard. Katsotaan mihin aika ja rahavarat riittävät.
Nyt vain poikien kanssa kaivellaan napaa ja ihmetellään maailman menoa.
Pakkasterveisin
     Krisse ja Boris

Rontti-rohkea

Tulin viime viikonloppuna lauantaina illalla kotiin ja meillehän olikin tullut oikea bernhardinkoira kylään!
Isä oli käymässä Rontin kanssa, koska sunnuntaina oli tarkoitus mennä MH-luonnekuvaukseen. Olen nähnyt Rontin viimeksi juhannuksena ja muistoissa on edelleen se honkkeli pikkupoika. Lauantaina minua oli kuitenkin vastassa nuori mies, jolla oli jo urokseksi tunnistettava pää ja massaakin oli tullut loppukesän aikana. Mitäs me tästä opimme. Koskaan ei pitäisi arvostella keskeneräistä pojankloppia. :)

Rontti yllätti meidät tai ainakin minut positiivisesti luonnekuvauksessa. Saimme kuulla harvinaisen haukun ja Rontti otti rohkeasti vastaan niin aaveet kuin räminätkin. Jopa jonkinlainen koulutus oli näkyvissä. Rontti ei ollut kovin kiinnostunut etäleikkijästä, mikä on meidän kohdalla ollut ihan toivottavaakin, koska naapurin lapsien kanssa ei saa mennä luvatta leikkimään vaikka kuinka hihkuisivatkin.

On se kivaa, kun välillä tulee positiivisia yllätyksiä.

Boris-poikanen jatkaa kasvuaan. Painoa kertyy ja vauhti vain lisääntyy. Boris sai leikkiä sydämensä kyllyydestä viikonloppuna Rontin kanssa. Molemmat olivat aivan puhki ja aivan kuolassa.

Syksy, se on täällä!

Kesä tuntuu hujahtaneen ohi ihan huomaamatta töitä tehden ja pentujen kasvua seuraten. Kaikkea tähän kesään on kyllä mahtunutkin. Niin hyvässä kuin pahassa.

Kaikki lapsukaiset saivat hienot kodit ja alku uusissa kodeissa tuntuu sujuvan hienosti.
Meille kotiin jäi Boris-poikanen eli Backmeadow's Bacchus, joka tuntuu olevan oikea pieni tuholainen. Tainan kirjaa luettiin perusteellisesti, pahvilaatikot ovat lempileluja ja teräviä hampaita kokeillaan joka asiaan. Boris kasvaa hurjaa vauhtia. Parasta ovat aamuhalit ja aamutraditioon kuuluu myös Antin kanssa lähimetsän pyiden tarkkailu. Boris ei kuulemma ole vielä pyitä tajunnut, mutta siitä se metsästyskoiran ura urkenee...

Suurimpana suruna tänä kesänä on Dharman kohtalo. Dharmahan oli Nygårdeilla äitiyslomalla. Synnytyksessä oli omat kommervenkkinsä ja alku maidontuotannon kanssa lähti vähän takellellen kulkemaan. Alkuvaikeuksien jälkeen lapsukaiset lähtivät kuitenkin keräämään painoa normaalisti ja Dharmakin alkoi näyttämään vähän paremmalta. Ruoka kuitenkin maistui huonosti. Aikamme ihmeteltyä ja verinäytteiden jälkeen, joissa ei ollut mitään ihmeempää, otin Dharman kotiin pentujen ollessa viisi viikkoisia. Uusissa verinäytteissä olikin kalsium sitten hälyttävän korkea ja ultraäänitutkimus paljasti pernaan levinneen lymfooman. Dharma sai vielä kortisonilääkityksellä muutaman viikon elinaikaa jä päästimme hänet haikein mielin paremmille metsästysmaille 25.7.2013. Dharma-rakas, ikävä on vieläkäkin kova.

Boris-poikanen pitää meidät kuitenkin mukana bernhardilaiselämässä ja muistuttaa äidistään. Tästä jatketaan..

Yksi narttu etsii vielä hyvää kotia.

Huh, aika on hurahtanut äkkiä, vähän liiankin äkkiä. Äskenhän ne olivat avuttomia palleroisia, vielä korvantaukset märkinä. Nyt ne ovat jo mahdottomia riiviöitä, jotka tuntuvat kerkeävän joka paikkaan naskalihampainensa.

Pojat ovat löytäneet hyvät kodit. Rodeo lähti viikonloppuna Jaalaan ja opettelee nyt kulkemaan nimellä Pekko. Nakesta tuli Sisu ja kotipaikka on nääs Tampesterissa. Valkopää odottaa vielä uutta perhettään elokuun alkuun ja Kitapurje jää sulostuttamaan meidän kotia. Kutsumanimeksi tulee Lötkö. No ei vais, nimi on vielä hakusessa, mutta pentu kulkee Lötkö nimellä, koska on kaikista isoin ja kaikista ahnein.
Tyttösistä Sormityttö jää Nygårdeille ja Pallukka etsii edelleen kotia. Toiveissa olisi harrastava koti aktiiviselle lapselle. :)  Täytyy myöntää, että muutama kyynel vierähti poikien lähtiessä, vaikka tietääkin niiden saavan hyvät kodit.


Olen yrittänyt ottaa pentusista kuvia, mutta suurimmassa osassa näkyy vain häntä tai kuono on kiinni linssissä. Yllättävän paljon on myös tärähtäneitä kuvia. Olisiko syy sitten tässä:

Pallukka auttamassa kuvauspuuhissa...

Nimitykset ja rekkaukset tehty

Hirrrrrrrvittävän pähkäilyn jälkeen lapsille on nyt keksitty nimet. Lisäksi kurssikaverini Elina kävi viikonloppuna toteamassa kaikki terveiksi koiriksi ja samalla sirutettiin pienen itkun kera. Siitä kuitenkin toivuttiin nopeasti ja meno jatkui vauhdikkaana. Ovat ne suloisia otuksia ja niin seurallisia. Hienoja rekkusia kerrassaan.

Saanen siis esitellä:

Backmeadow's Blake, uros

Backmeadow's Bellatrix, narttu

Backmeadow's Brunhilde, narttu

Backmeadow's Bacchus, uros

Backmeadow's Boreas, uros

Backmeadow's Bonaparte, uros

Elämää pentulaatikossa

Pentuset kasvavat päivä päivältä enemmän. Ahneimpaa pitää melkein jo rajoittaa. Tekonimellä Kitapurje-poju syö ehkä nimensä mukaisesti kaiken mahdollisen ja mahdollisimman nopeasti. Kaveri makaa keskellä ruokakuppia ja yrittää näin peitota muut. :) Tosin kyllä nämä muutkin tuntuvat puolensa pitävän ja vilinää pentulaatikossa riittääkin. Ulkoilmaankin ollaan käyty jo tutustumassa ja pienen miettimisen jälkeen reviiriä alettiin laajentaa jo viltiltä rappusille. Tainan kukatkin alkavat olla kiinnostuksen kohteena.

Pentuja, pentuja, pentuja!

Kevät mennä huristi vauhdilla ohitse. Jotain sitä saatiinkin aikaan ja Dharma teki kolmisen viikkoa sitten pentusia. Itsellä tuntuu nuo työkiireet vain pahenevan, joten Dharma on Nygårdeilla Lapinjärvellä hoidossa. Aika onkin kulunut rattoisasti ajaessa töiden, kodin ja Lapinjärven väliä.

Pennut täyttävät huomenna kolme viikkoa ja ovat oikein pirteä oravalauma. Vauhtia riittää ja ruokahalu on mahtava. Galleriassa lisää kuvia.

PS- Dharma muutoin voitti Bernharinkoirayhdistyksen Vuoden Pitkäkarvainen Bernhardinkoira Narttu 2012 -palkinnon. Tosin siitä taisi edeltä jäädä jokunen pois, kun eivät olleet enää yhdistyksen jäseniä... Jäsenyys kannattaa. ;)